Robert Boldt

 

Robert Boldt (1861-1923) oli Suomen kotiseutuliikkeen käynnistäjä ja Suomen ensimmäisen kotiseutuyhdistyksen, Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät ry:n perustaja.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Nuoruus ja opiskelu

Nuori Robert Boldt luontoa tutkimassa.

Nuori Robert Boldt luontoa tutkimassa.

 

Johan Georg Robert Boldt syntyi Kuopiossa 3.1.1861. Hänen isänsä oli kenraalimajuri Johan Dietrich Boldt (1831-1883). Hänen äitinsä Anna Christina os. Frosterus (1831- 1927) oli arvostetun Kuopion piispan, tohtori Robert Frosteruksen tytär. Lapsuutensa Robert Boldt vietti isovanhempiensa kasvatuksessa Kuopiossa, jossa hän kävi myös koulunsa ja kirjoitti ylioppilaaksi 1878.

Ylioppilastutkinnon jälkeen Robert Boldt siirtyi Helsinkiin opiskelemaan luonnontieteitä. Hän suoritti 1881 filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa. Vuonna 1883 Boldt siirtyi pariksi vuodeksi Tukholmaan perehtyäkseen kasvitieteeseen. Boldt sai vuonna 1888 valmiiksi väitöskirjansa, joka käsitteli makean veden leviä.

Robert Boldt kävi ensimmäisen kerran Lohjalla kesällä 1886 kasvitieteellisten tutkimusten merkeissä. Lohjan ainutlaatuinen luonto ja maiseman monimuotoisuus teki heti vaikutuksen häneen. Vuosi Robert Boldtin Lohjalla vierailun jälkeen hänen leskeksi jäänyt äitinsä Anna Boldt vuokrasi perheelleen kesähuvilan Lohjan Humppilanniemestä Hormajärven rannalta. Hiidenlahden rannalla sijainnut huvila Villa Granstedt sijaitsi Hiittisten kartanon mailla. Kun perhe oli hankkinut huvilan käyttöönsä, pääsi Robert Boldt tutustumaan syvällisemmin Lohjaan.

 

Avioliitto

Robert, Signe ja Margit Boldt Villa Granstedtin pihalla.

Robert, Signe ja Margit Boldt Villa Granstedtin pihalla.

 

Hiittinen kuului lähellä sijainneelle Paloniemen kartanolle vuoteen 1897 saakka. Robert Boldt tutustui kartanon omistajan, insinööri Albert Granstedtin tyttäreen Signe Maria Granstedtiin (1865-1929). Molemmilla oli sama kiinnostuksenkohde; Lohjan kauniit maisemat ja luonto. Robert ja Signe ryhtyivät tekemään yhteisiä retkiä. Tuttavuus johti avioliittoon, joka solmittiin vuonna 1891. Vaimonsa Signen kanssa Boldt jakoi kiinnostuksen kalastukseen, kasveihin ja lintuihin. He kalastelivat sekä Hormajärvellä että Lohjanjärvellä. Avioliitosta syntyi tytär Margit, joka 1921 meni naimisiin professori Rafael Karstenin kanssa.

Elantonsa Robert Boldt hankki toimimalla suurimman osan urastaan Helsingissä luonnonhistorian ja maantieteen opettajana. Kesiä ja muita lomia hän vietti vaimonsa kanssa Lohjalla. Helsingin herrasväellä, sivistyneistöllä oli tuohon aikaan monia kesähuviloita Lohjalla ja runsaslukuiset vieraskutsut sivistyneistön kesken olivat tavallisia. Pitkät vaellukset ja pyöräretket sekä piknikit järven rannalla olivat suosittua ajanvietettä. Boldtien pariskunta osallistui aktiivisesti sivistyneistön kulttuuririentoihin Lohjalla, usein järjestäjien roolissa.

Pitkillä vaelluksillaan Boldt tutki ja dokumentoi kaikesta, millä oli luonnontieteellistä merkitystä. Hän tutki kasveja, eläimiä, geologiaa ja lämpötilaa sekä Hormajärven ja Lohjanjärven veden syvyyttä. Hän haastatteli myös asukkaita vanhoista ajoista, perinteistä, maanviljelyksen ja tilojen historiasta. Myös paikannimien alkuperä ja paikallinen murre kiinnostivat häntä.

 

Kotiseutuaate ja kotiseutuyhdistysten perustaminen

Robert Boldt kesähuvilallaan Hormajärven rannalla.

Robert Boldt kesähuvilallaan Hormajärven rannalla.

 

Isänmaallisen herätyksen saanut Boldt teki 1894 aloitteen kotiseutuyhdistyksen perustamiseksi Lohjalle, sillä Lohjan luonnon kauneudesta hän oli löytänyt jotakin, joka kuvasti koko Suomen kauneutta. Suomen kotiseutuliikkeen uranuurtaja Lohjan Kotiseutututkimuksen ystävät sai täten alkunsa 24.3.1894.

Robert Boldt totesi muistelmissaan:

Isänmaallista työtä oli yllin kyllin tarjolla — Luonto ja historia olivat vielä suurimmaksi osaksi tuntematonta ja tutkimatonta. Ja äkkiä syntyi ajatus, että seudun tuntemattomien elämänpuolien valaisemisella voisi olla merkitystä sen asukkaille, että se voisi herättää heissä uutta tiedonhalua, lujittaa rakkautta kotiturpeeseen, ja samalla luoda niitä tunteita, joista isänmaanrakkaus imee mehunsa.”

Robert Boldt oli innokas löytämään maaseudun kylistä ihmisiä, jotka olivat valmiit jakamaan rikkaat muistonsa tutkijan kanssa. Historian tutkimus perustui lähes kokonaan arkistojen ja kirjastojen käyttöön. Boldtin mukaan oli kuitenkin olemassa tietoa, jota näistä paikoista ei voinut löytää. Sellaista tietoa oli säilytettynä ihmisten omassa muistissa. Tämä tieto ei kuitenkaan ollut kovin pitkäikäistä. Se voi säilyä vain parin- kolmen sukupolven ajan. Muistitieto oli sen sijaan rikkaampaa kuin arkistojen materiaali. Tämän tiedon talteen saamisen kannalta kotiseutututkimus oli Boldtin mielestä hyvin tärkeää.

Esimerkkitapauksena Boldtin kokoamasta muistitietoon perustuvasta aineistosta voitaisiin mainita Lohjan postikonttorin hoitaja, mamselli Clementine Landzett, joka oli Boldtille erityisen hyvä tietolähde. Hän kertoi postissa lähes päivittäin käyneelle Robert Boldtille juttuja, jotka olivat usein hauskoja: ”Eräänä päivänä rovasti pyysi minua kertomaan jotain hauskaa. Totesin silloin, että Lohjan lukkari [Victor Alexander Sundblad (1851-1930)] – musikaalinen ja taitava mies, mutta armottoman kova juomari – oli liittynyt raittiusyhdistykseen. – ”Se oli iloinen uutinen”, sanoi Helsingius. ”Lähetä hänelle heti tynnyri jauhoja”, jatkoi rovasti vaimolleen, joka välittömästi myös teki niin.” Rovasti Helsingiuksen antama määräys merkitsi tietenkin palkankorotusta, sillä osa lukkari-urkurin palkasta maksettiin vielä vuonna 1884 jauhoina.

Robert Boldt siirtyi vuonna 1899 opettajaksi Poriin, jonne hän perusti 1901 Länsi-Satakunnan kotiseutuyhdistyksen. Myöhemmin Boldt palasi Helsinkiin, jonne hänen aloitteestaan perustettiin Uudenmaan Kotiseutututkimuksen ystävät. Boldt vaikutti myös siihen että seuraavina vuosina perusteltiin muutamia paikallisia kotiseutututkimusseuroja, – lähinnä ruotsinkielisellä Uudellamaalla. Boldt oli myöskin perustamansa Suomen Kotiseutututkimuksen Keskusvaliokunnan johtokunnan jäsenenä aina kuolemaansa saakka.

Marraskuussa 1909 Boldt perusti Helsinkiin ruotsinkielisen kotiseutuyhdistyksen LojosamfundetinTämän yhdistyksen kotipaikka oli Helsinki johtuen siitä, että Lohjalla oli tuolloin runsaasti ruotsinkielisiä helsinkiläisiä kesävieraita, jollainen Boldt oli itsekin. Nykyisin Lojosamfundetin kotipaikka on Lohja. Se on julkaissut yli satavuotisen toimintansa aikana lukuisia ruotsinkielisiä Lohjan kotiseutututkimukseen liittyviä julkaisuja Lojoana ja Pro Lojo –julkaisusarjoissaan.

Lohjan Kotiseutututkimuksen ystävät oli Robert Boldtin monista aikaansaannoksista hänelle kaikkein läheisin. Yhdistyksen koossapitävänä voimana oli alkuaikoina tietenkin Robert Boldt. Hän hoiti yhdistyksen sihteerin vakanssia yhdessä tohtori Wilhelm Brummerin kanssa vuosina 1908-1914. Yhdistyksen Puheenjohtajana Boldt toimi 1914-1917.

Alkuaikoina yhdistyksen perustaja julkaisi ahkerasti erilaisia tutkimuksia. Tohtori Boldtin Lohjan Kotiseutututkimuksen ystävien nimissä painetut julkaisut liikkuivat enimmäkseen talouselämän ja Lohjan kotiseutututkimusta selostavien aiheiden piirissä. Näiden lisäksi hän julkaisi myös lukuisia kasvitiedettä koskevia tutkimuksia. Yhdistys julkaisi vuosina 1896 ja 1897 kaksi Lohjanjärven syvyyskarttaa, joista toisen, järven itäisen osan käsittävän kartan laati Robert Boldt tehtyään itse noin 1400 luotausta ketjun avulla.

Kotiseututyön hyväksi Boldt teki ja toteutti väsymättömästi lukuisia aloitteita. Tällaisista voitaisiin mainita aloite, joka johti Lohjan museon perustamiseen 1911. Museota varten vuokrattiin tyhjillään ollut huone muurari Kreanderin talosta läheltä kirkkoa. Huoneen vuokraamiseen tarvittiin rahaa ja sitä lähti Robert Boldt itse keräämään. Viikon aikana kertyi 200 markkaa, joka riitti kahden vuoden vuokraan. Sen jälkeen kunta avusti museota sadalla markalla vuodessa.

Nykyisin Lohjan kaupungin ylläpitämällä, vanhalle kirkkoherran pappilan alueelle siirretyllä Lohjan museolla säilytetään arkistohuoneessa laajaa Robert Boldtin kokoamaa aineistoa. Se sisältää suuren määrän muistiinpanoja, esitelmiä, tutkimuksia ja kirjeenvaihtoa.

Robert Boldt vei 1908 Geneven kansainväliseen kongressiin laajan esittelyn suomalaisesta kotiseututyöstä. Venäjän kielelle käännetty esite johti lopulta siihen, että Pietarin yliopisto myönsi stipendin 400 opiskelijalle kotiseututyön tekemiseksi omilla synnyinseuduillaan aina Siperiaa myöten.

 

Luonne ja maailmankatsomus

Robert Boldt lukupuuhissa.

Robert Boldt lukupuuhissa.

 

Voimakas idealismi ja isänmaallisuus leimasivat Robert Boldtin elämää. Hänen suurin toiveensa oli tehdä työtä Suomen tulevaisuuden puolesta kohtalon määräämällä paikalla. Elämän henkiset ulottuvuudet olivat Boldtille tärkeitä ja ne vaikuttivat  idealistisiin pyrkimyksiin, joiden puolesta hän toimi. Näitä olivat rauhankysymys, väkivallan vastustaminen, raittiusasia, yhteiskuntaluokkien välisen kuilun poistaminen ja kuolemanrangaistuksen vastustaminen. Jo nuoresta pitäen häntä kiinnosti myös tutkijan työ, mutta olosuhteiden pakosta hänen oli omistettava merkittävä osa ajastaan ja voimistaan opettajan tehtäviin.

Aikalaistensa mukaan Robert Boldt oli luonteeltaan vaatimaton, epäitsekäs ja herkkätunteinen. Tarvittaessa häneltä löytyi myös sisuakin. Boldt oli uskonnollinen omalla tavallaan. Robert Boldt ei tosin ollut perinteisessä kirkollisessa mielessä kristitty. Kristinuskon sanoma näkyy kuitenkin hänen kannanotoissaan väkivallattomuuden ja rauhan puolesta. Vielä rippikouluikäisenä hänellä oli jäljellä vielä lapsenuskonsa, mutta luonnontieteen opintojen yhteydessä hän tutustui Darwinin kehitysoppiin. Tiede ja järki hälvensivät hänen uskoaan siihen mitä hän aiemmin oli pitänyt totena ja pyhänä. Hän totesi, että ei tiennyt mitä sisältyy siihen, että hän olisi kristitty.

Robert Boldt oli mukana perustamassa kansainvälistä lasten ja nuorten rauhanlähetystä 1911 ja aikuisille tarkoitettu kristillistä rauhanlähetystä 1913. Robert Boldtin toiminta eurooppalaisessa rauhanliikkeessä oli merkittävää, vaikka hänen suurimmat haaveensa rauhan suhteen eivät toteutuneet. Ensimmäinen maailmansota 1914-1918 ja Suomen sisällissota 1918 olivat Boldtin kaltaiselle idealistille valtavia järkytyksiä.

Robert Boldt yritti vedota vuoden 1918 sisällissodan osapuoliin, jotta ne luopuisivat verenvuodatuksesta. Hän kirjoitti tammikuussa 1918 senaattori K. J. Ståhlbergille ja kertoi toimineensa jo useita vuosia rauhankysymyksen parissa. Ståhlberg ilmoitti, että hänellä ei ollut aikaa Boldtin ehdottamalle kokoukselle, eikä kokous vallinneissa olosuhteissa myöskään hyödyttäisi mitään. Boldt yritti vielä ehdottaa muuta ajankohtaa, johon Ståhlberg vastasi: ”Ei. Hyvästi.

Käsikirjoituksia ja luonnoksia rauhanaatteeseen liittyvistä asioista on Boldtin arkistossa Lohjan museossa. Siellä on myös lukuisia kirjeitä joiden kautta Boldt oli yhteydessä lukuisien maiden rauhanyhdistysten kanssa.

Veljiensä tapaan Boldt vastusti myös kuolemantuomiota. Hän kirjoitti asiaan liittyneitä kannanottojaan suomalaisiin ja ruotsalaisiin lehtiin.

Boldt yritti pysyä ulospäin neutraalina 1900-luvun alun kielikiistoissa, mutta sydämessään hän halusi puolustaa ruotsinkielen asemaa. Svenska Pressen totesi Boldtin kuoleman jälkeen, että ”Det varma, ädla och rena i Robert Boldts väsen gjorde sig förnimbart överallt.” ”Hänen lämmin, jalo ja puhdas sielunsa näkyi kaikessa mitä hän teki.

Robert Boldtin elämäntyö ei ollut nurkkapatrioottista puuhastelua, vaan siihen liittyi kansallisromantiikkaan ja jopa yhteiskunnalliseen tasa-arvoon liittyvää ajattelua. Hän teki myös opintomatkoja eri maihin saadakseen ideoita opetuksen vanhoillisuuden ja liian teoreettisuuden poistamiseksi. Oppilaat tulisi esim. luonnontieteen tunnilla viedä ulos kokemaan ja näkemään. Boldt vei oppilaitaan retkille myös kotiseutututkimuksen ja -harrastuksen vuoksi. Boldt ajatteli, että kun ihminen tiedostaa itsensä kotiseudun kautta, osaa hän myös tiedostaa itsensä osana yhteiskuntaa ja velvollisuutensa sitä kohtaan.

 

Robert Boldtin kuolema ja hänen muistonsa vaaliminen

Robert Boldtin muistomerkki Lohjan museon alueella.

Robert Boldtin muistomerkki Lohjan museon alueella.

 

Robert Boldtin terveys alkoi ennepitkää horjua raskaan työtaakan alla. Boldt kuoli 26.6.1923. – Vain vähän ennen kuin Lohjalla piti järjestää yhdistyksen toimesta paikkakunnan suuret 600-vuotisjuhlat. – Robert Boldt haudattiin suuren saattajajoukon läsnä ollessa lähelle Lohjan Pyhän Laurin kirkkoa. Lohjan Kotiseutututkimuksen ystävien toimesta haudalle hankittiin muistokivi.

Lohjalla Robert Boldtin muistoa vaalitaan erityisesti, mutta hänellä oli perustamiensa yhdistysten ja laajojen kontaktiensa ansiosta myös valtakunnallista merkitystä. Vuosittain Lohjan Kotiseutututkimuksen ystävät ry jakaa Robert Boldt-mitalin ansiokkaasta kotiseututyöstä Lohjalla.

Boldtin syntymän satavuotispäivän muistoksi Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät pystytti 1961 Lohjan kirkkokentälle perustajansa rintakuvan. Muistomerkki joutui rauhattomalla paikallaan ilkivallan kohteeksi ja lopulta se siirrettiin 1992 Iso-pappilaan, Boldtin aloitteesta perustetun Lohjan museon alueelle.

 

Värikäs veljessarja

Robert Boldt kuului viiden veljeksen sarjaan, jota on luonnehdittu lahjakkaaksi ja idealistiseksi, mutta osin henkisesti epävakaaksi veljessarjaksi:

Gerg Didrik Boldtin ( 1862-1918) väitöskirjan aiheena oli ”Protestantismin aate ja Immanuel Kant”. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki Turun ruotsalaisessa klassillisessa lyseossa, jossa hän opetti historiaa, maantietoa ja ruotsia. Hänet tunnettiin sosialistina ja humanistina. Sisällissodan aikana hän osallistu Turun punaisten kunnallishallintoon. Hän kuoli heti sodan jälkeen kesäkuussa 1918 vain 55-vuoden ikäisenä, ennen kuin hänet ehdittiin sisällissodan tapahtumien perusteella tuomita ja erottaa virastaan.

Radikaalein ja tunnetuin veljeksistä oli Johan (Jean) Carl Emil Boldt (1865-1920) Hän oli lähinnä anarkisti, johon vetosi myös sosialismi, tolstoilaisuus ja teosofia. Ammatiltaan hän oli asianajaja ja hovioikeuden auskultantti. Hän osallistui puhujana 1900-luvun alussa moniin työväenliikkeen järjestämiin tilaisuuksiin. Jean Boldt pidätettiin Helsingissä Nikolainkirkossa tapahtuneen, mellakkaan johtaneen puhetilaisuutensa jälkeen. Oikeudenkäynnissä hänet todettiin mielenvikaiseksi ja hän joutui Nikkilän mielisairaalaan. Hän vapautui sairaalahoidosta hieman ennen kuolemaansa

Bruno Alexander Boldt (1873-1956) oli yksi partioliikkeen uranuurtajista Suomessa. Hän perusti ystäviensä kanssa 1910 ryhmän Unga fribyggare. Kyseinen ryhmä toimii yhä Kauniaisissa nimellä Toimen pojat.

Veljeksistä viides oli Karl (Charles) Emil Valentin Boldt (1866-1922), josta tuli Helsingin yliopiston kasvitieteellisen laboratorion assistentti.

 

Artikkelin kirjoitti: Juhana Saarinen

 

Lähteet:

Bäckman Helmer: Robert Boldt -en algforskare som samlade hembygdsforskare. Ekenäs 1994.

Eränkö Timo: Robert Boldt – kotiseudun, koulun ja rauhan mies. Artikkeli julkaisussa Kirkhakkinen. Lohjan kotiseutulehti. nro 1. (47) toukokuu 2012. s. 10-12.

Henriksson Seija: Lohjan museon juhlavuosi käynnistyi. Museon ”isän” syntymästä 150 vuotta maanantaina. Länsi-Uusimaa 4.1.2011.

Henriksson Seija: ”Esa Koskisen mielestä Robert Boldt ansaitsisi syvempää tutkimusta”. Länsi-Uusimaa 24.3.2011.

Hirsjärvi Wäinö: Seitsemänkymmentä vuotta Lohjalaisen kotiseutuharrastuksen merkeissä. -artikkeli julkaisussa Kotiseudun vuosikirja I. Lohja 1965.

Koskinen Esa: Boldtin suurenmoiset veljekset. Artikkeli julkaisussa Kirkhakkinen. Lohjan kotiseutulehti. nro 2. (46) Joulukuu 2011. s. 24-28.

Saarinen Juhana: Lohjan kirkkokuoro ja seurakunnan musiikkityön vaiheita 1872-2010. s.35. Huhmari 2010.

http://www.hormajarvi.fi/HormanHistoriaKuvia.html (viitattu 7.1.2011)

Kuvat:
Mustavalkoiset: Lohjan Museo
Värikuva: Juhana Saarinen

Mainokset